1. luku: Kristian
LaGuardianin katon kirkkaat valot valaiset isossa aulassa lentomatkustajia odottavia ihmisiä. Odottava joukko on sekalainen, melkein koko salaattikulhokaupungin läpileikkaus on löydettävissä aulasta. Isä viiden lapsen kanssa katsoo rannekelloaan kärsimättömästi. Perintökello kertoo lasten äidin koneen olevan myöhässä. Vanhimman lapsensa kanssa hän on paimentanut pienempiä pysymään kasassa, mutta odottelun ei tarvitse jatkua enää kovin montaa minuuttia ja kaaos on läsnä. Hallin toisessa reunassa vanha nainen makaa lattialla seinän vieressä. Päänsä alle harvahiuksinen nainen on käärinyt makuupussin, joka on nähnyt parhaat päivänsä. Lentoaseman valoja tuijoteleva nainen uskoo samoin käyneen itsensä kanssa. Nouseva ura kohti rahoitusmaailman huippua katosi yhdessä yössä, kun pilvilinnojen päälle rakennetut rahoitusinstrumentit menettivät arvonsa. Tässä kaupungissa omaisuutensa menettäneenä hän menetti myös osan itseään. Joukkoon mahtuu myös Valdemar Mathias Plut, saksalaissyntyi...